Keski-Euroopan kisamatka 12.4 – 14.5.2018

12 – 13.4 2018

Matkamme Belgian ja Saksan CPEDI3*-kilpailuihin alkoi. Kaupungin virkaeläinlääkäri kävi tsekkaamassa hevosen ja toi tekemänsä TRACES-paperit, joten siltä osin kaikki kunnossa. Hevosauto oli pakattu oikeastaan jo valmiiksi. Viimeisenä päivänä tehtiin se, mikä oli tehtävä: Viivi ja Noora kantoivat korsirehuja autoon liki 100kg, perusrehut ja valmiiksi laitetut “puuropussit” vitamiineineen/kivennäisineen ja lisärehuineen toisen mokoman 100kg. Laivaa varten oltiin Toopellle laitettu ns matkakassi, jossa oli matkaloimien lisäksi tarvittavat laivaruoat ja tietenkin jälkiruoaksi porkkanoita ja omenia. Koska herra Prinsessa ei tykkää laivan vedestä, oli kotitallilta otettu mukaan tuttua hyvää vettä yli 40l. Sen juotuaan oli vain totuttava eri makuun.

Toopen “matkahytti”

Autossa odotti puru- + hamppualunen sopivasti kostutettuna, niin ei pöllyä matkalla. Valtava heinäverkko turvan eteen ja vesiämpäri paikalleen, niin hevosen puoli oli valmis. Omat tavarat heitettiin livingin yläpetille ja tsekattiin vielä kaiken tärkeän olevan mukana, jonka jälkeen hevonen haettiin tarhasta ja laitettiin liinan päähän liikkumaan ennen lähtöä. Toope sai LYMEDiltä painesukat, jotka laitettiin sille jalkoihin ja sopivat vaatteet päälle. Painesukat vahvistavat imunestekiertoa ja auttavat, etteivät hevosen jalat turpoa pitkästä seisomisesta. Nyt oltiin valmiit lähtemään kohti Vuosaarta ja FINNLINESin terminaalia. Ennen laivaan menoa, Toope sai poseerata FINNLINESin virallisena mannekiinina satamassa ja sitten autoon. Matka Helsingistä Travemündeen kestää 28h ja reilut tunti ensimmäiseen yöpaikkaamme Saksassa. Viivi kävi Toopen luona 4h välein; Toope sai ruokaa ja pääsi isossa hevosautossa hieman kävelee “ympyrää”. Toope oli kotona saanut jo muutaman päivän ajan VetFarmlabin  normaaliflooraa ylläpitävää Intestivet geeliä veden vaihtumisen vuoksi sekä Proboosteria, jolla sai “energiaa jaksaa matkata”. Tämä Booster oli kyllä yliveto myös kilpailupaikoilla kovan helteen vuoksi – ja energiaa riitti hyvin silloinkin. Laivassa kaikki meni hyvin. Noora, Viivi ja minä saatiin nauttia ihanista aterioista ja levähtää ylellisesti ikkunallisessa hytissä.

Toope tsekkaa itsensä sisään laivaan uudet matkasukat jalassaan. Pitkän merimatkan jälkeen illalla 13.4 lumettomassa Saksassa

14-18.4.2018

Vietettyämme yhden yön Saksan Negernbötelnissä, jatkoimme 14.4 kohden meidän “Hollannin kotia”, Exloohon Merieke Voorneveldin luokse. Matka oli vajaat 400km ja se meni hyvin. Toope tunnisti paikan ja oli mielissään. Talli oli nyt uusi maneesin yhteydessä, mutta muutama tuttu hevoskaveri vuodelta 2015 oli tallissa.

Hollannissa vietimme 4 yötä osittain treenaten ja Toope pääsi nauttimaan ihanista maastoista. Täällä kevät muuttuikin kahden päivän sisällä kesäksi; puun silmut avautuivat lehdiksi ja ihana vehreys ympäröi meidät. Me saimme asua maneesinpäätyyn rakennetussa huoneistossa, joten kaikki oli mallillaan. Toope pääsi myös hollantilaiselle kengittäjälle astuessaan yhden kengistään irti. Koska Suomessa oli jo kuukausia ollut märkää, oli kuivassa autossa oleminen ja kuiva/kova maaperä Hollannissa aiheuttanut kavioiden “supistumista”, joten irtokengän laiton sijaan kengittäjä ehdotti ympärikengitystä, vaikka oma kengittäjämme oli sen sopivasti kisa-aikataulumme huomioiden tehnyt 🙂 . Näin tehtiin ja Toope sai hollantilaiset kengät.

Toope Hollannissa

18-22.4.2018

Saavuimme Belgian Waregemiin 5h tunnin ajomatkan jälkeen iltapäivällä; Toopen laskeuduttua autosta, oli eläinlääkäri jo paikalla tarkistamaan Toopen vointia. Kaikki oli hyvin ja luovutimme FEI-passin ja TRACES-paperit eläinlääkärille. Sitten alkoi vajaa kahden tunnin show: karsinapaikasta ei ollut tietoa. Sanottiin, että Suomelle on vain 2 karsinaa. Kun ne kaikki 3 karsinaa viimein löytyivät, tilattua “purupetausta” ei ollutkaan vaan olki oli itse haettava aluseksi… 🙂 . Kun alkusähläyksestä selvittiin, meni kaikki oikein mallikkaasti. Meidän majoituspaikka oli täydellinen ja kisajärjestäjä kaikessa ystävällisyydessään vei/haki meidät päivittäin majoitukseemme. Aamupala oli B&B-paikassamme, lounas kisapaikalla ja illallinen korvattiin usein kaupasta haetulla ruoalla.

Seuraavana päivänä oli treenipäivä sekä iltapäivän vet check. Kaikki Suomen hevoset läpäisivät sen hienosti. Meitä helli kesäinen helle mittarin näyttäessä varjossakin yli 23. Kilpailupäivät olivat peräkkäiset päivät, joten tämä vaatii hevoselta jo kuntoa helteessä pitkän matkan jälkeen. Siksi me teemmekin matkat pidemmän kaavan mukaan ja hevonen saa levätä kunnolla ennen kisapaikalle tuloa – niin kuin nyt Hollannin Exloossa. Kisat menivät mallikkaasti. Olin tyytyväinen, vaikka ensimmäisessä ohjelmassa (Team Test 2017) nautiskelin liikaa ja unohdin radan. Kuitenkin tuloksena 68.929% ja 6. sija 12 ratsukon joukossa.

Kisaverryttelymme oli viileässä maneesissa ja suoritus helteessä. Individual Test 2017  -ohjelma meni paremmin ja tuloksena siitä 71.484% ja sijoitus 3. 12 joukossa. En enää haaveillut, vaikka nautinkin 😎 . Vapaaohjelmamusiikkiani oli hidastettu vain muutama päivä ennen matkaan lähtöä, oli sen kuunteleminen Nooran puhelimen varassa, sillä IPadini ei latautunutkaan. Kuuntelin musiikin muutettua alkua joitain kertoja, jotta osaan arvioida muuttuneen sisääntulopaikan. Säännöissähän sanotaan, että musiikki saa  soida korkeintaan  20sek ennen areenalle tuloa. Freestylessäni oli pitkä alkumusiikki ja nyt hidastetussa versiossa se alku olisi mennyt yli 20 sekunnin, niin oli tehtävä uusi alku.  Olin ajatellut tietyn paikan ja sitten kävikin niin, että Nooran annettua koppiin musiikin aloitusmerkin, ei se lähtenytkään ja otin kiinni jo ensimmäistä askelta ottavaa Toopea. Sitten se musiikki lähtikin ja ennen kuin sain Toopen vauhtiin, tulikin kiire tulla sisään kirjainkohtaan D, missä alkutervehdykseni on. Tämä on tarkka paikka ajatellen jatkoa. Onneksi hätäinen sisääntulo ei ole vielä arvostelua. Vasta alkupysähdys ja liikkeellelähtö, josta myös kürin ajanotto alkaa. Mun esitys on 4’22”. Toki kiireinen sisääntulo on aina huono käyntikortti tuomareille. Liekö tuo vaivannut yhtä sveitsiläistä tuomaria, joka antoi mulle 66% muiden antaessa yli 70%. Yhteisprosentit olivat 72.600% ja sijoitus oli jälleen 3. Vapaaohjelmaan oli karsiutunut ryhmämme 12 ratsukon joukosta vain 8.

Laakso 2017

23. – 30.4.2018

Kisat loppuivat sunnuntaina 22.4, mutta jäimme vielä yhdeksi yöksi Waregemiin. Viivi lähti seuraavana aamuna viikoksi koti-Suomeen opiskelujensa vuoksi ja me matkasimme Nooran ja Toopen kanssa kohti Luxembourgin Beaufortia Terhi Stegarsin luokse viikoksi. Aurinko seurasi meitä kaikki ne kiemurat ylä- ja alamäet Luxembourgissa ja saavuimme alle 400km reissusta hyvillä mielin perille. Tallihenkilökunta oli mahtava ja huolehti kaikesta ruokinnoista karsinan putsaukseen ja tarhaamiseen. Me asettauduimme apartamentos-tyyppiseen huoneistoon. Ensimmäinen huoneisto oli niin siivoton, joten pääsimme valituksemme jälkeen muutamaksi yöksi siistiin huoneistoon. Muutimme takaisin sitten, kun toiseen oli tulijoita 😎 .

Eläinvyöhyketerapeutti Tiina Väisänen (Sonarc Ky) tuli Suomesta tsekkaamaan Toopen lihaksiston ja tukemaan aineenvaihduntaa, mikä taatusti häiriintyy vesien ja heinän vaihtuessa alvariinsa helteestä ja kisapäivien aikataulujen/rutiinien muuttumisesta puhumattakaan. Kaikki oli taas Toopella hyvin. Tiinakin pääsi nauttimaan 4 päivän ajan kesästä! Kävimme maastossa Toopea taluttaen ja huomaamattamme pienen eksymisen jälkeen lenkki olikin 1.5 tuntia. Tätä lenkkiä hidastin minä kompuroidessani ylä- ja alamäissä juurakkoja väistellen, mutta kivaa oli kaikilla. Toope sai muutamana päivänä tehdä töitäkin, joten olimme valmiit kohden Mannheimia. Ennen lähtöä pääsimme nauttimaan ihanan illallisen Terhin tiimin kanssa Terhin toimiessa emäntänä. Kun pyykit oli pyykätty ja tavarat taas kasassa, alkoi matka kohden Saksan Biblista.

30.4 – 3.5

Tiina jätettiin Bibliksen rautatieasemalle jatkamaan kohden Frankfurtia ja nappasimme Viivn takas matkaan samaiselta rautatieasemalta. Viivi oli lentänyt Müncheniin ja jättänyt loppulennon Brysseliin käyttämättä, joten Biblis oli hyvä treffipaikka. Näin oli Toopen kisakööri taas kasassa. Toope ehti levähtää Saksan Bibliksessa 3 päivää ennen siirtymistämme 30 km päähän kisapaikalle Mannheimiin. KS-Sportpferde -talli on myyntitalli, jossa oli ympärillä mahtavat maastot käyskennellä; etsimme roomalaisten teitä ennen 1000-lukua, etsimme tumuluksia ja väistelimme EXPLOTION-kylttejä. jotka taas kertoivat 2.maailmansodan ikävistä asioista saksalaismetsissä. Aurinko ja helle olivat edelleen kanssamme. Olin vuokrannut pikkuauton, jotta helpommin pääsimme sukkuloimaan eri kaupungissa olevan hotellimme ja Bibliksen tallin välillä. Pääsimme näin helposti kauppaan ja rehuostoksille: Toope tarvitsi lisää mashia, jota olin ottanut sittenkin liian vähän. Naapurikylässä oli Eohippos -rehuja myyvä yritys. Saime sieltä pienet pussit monenlaista tuotetta, josta Toope voisi hyötyä matkan aikana ja herra Prinsessa toimi makutuomarina; Toope ihastui ikihyvikseen niin Eohippoksen mashiin kuin Black Type -rehuun, jota otimme säkin KRAFFTin rinnalle. Keski-Euroopan heinä ei oikein ollut Toopen mieleen, niinpä omat heinämme alkoivat jo loppumaan ja nyt tarvitsimme jotain muuta Groovin lisäksi – tähän Black Type oli vallan hyvä apu! Toopen massa palautui jo muutamassa päivässä ja mikä heinässä jätti syömättä, uskalsimme antaa enemmän rehua, koska luotimme, ettei se nouse hattuun – ei noussut!

Eohippoksen lisäruoat matkalla
Toope etsimässä roomalaisten tietä Bibliksessä

3-8.5.2018

Vaihdoimme hotellia lähemmäksi kisapaikkaa ja matkasimme Bibliksesta sen 32km Mannheimiin kisapaikalle. Saksalaiseen tapaan kaikki oli järjestyksessä; karsina oli valmiina alusineen ja selvitettiin tarkoin, mistä saa ostaa lisää alusia ja korsirehua. Koska saksalaiset tekevät juuri niin kuin sanotaan, ei meillä ollut mitään mahdollisuuksia tulla henkilöautolla hevosautomme luokse päivittäin, koska meiltä puuttui oranssilappu ikkunasta. Se lappu olisi ollut pääsylippu tuolle parkkipaikalle ihan kisa-alueen ja tallin viereen. Niinpä nakkasimme aamuisin Viivin kisapaikalle ja jatkoimme Nooran kanssa P3:lle, josta soitimme shuttlen hakemaan meidät kisapaikalle… huokaus… 💡

Kisapaikalla oli paljon hulinaa heti aamusta, sillä siellä oli CSI* ja CDI* -kisat samanaikaisesti meidän kanssa. Näimme myös tilanteen, jossa Isabell Werth päätyy esteratsastajien verkkakentälle tekemään koulukuvioitaan, mutta se tuntui olevan kaikille ihan ok 😀 . Noora käytti kisapäivänä saamaa ratkaisua ja meni sinne esteratsastajien joukkoon vetää Toopella pari kierrosta “täpöä”, ettei häiritse muita pararatsastajia. Ei tuokaan tuntunut heitä häiritsevän. Ei myöskään se, että erään ratsastajan koira istuu keskellä verkkakenttää, kun koiran “äiti” muiden estehyppääjien joukossa treenasi. Siinä se koira istui ja katsoi tarkkana, tiputtaako “äiti” puomeja. 😯

Vet chck oli 4.5, josta Suomi sai kunniamaininnan Itävallan lisäksi, koska olimme ajoissa paikalla 😆 . Koska samanaikaisesti oli kansainväliset kouluratsastuskilpailut (CDI3*), oli kouluratsastusareena varattu aamusta iltaan. Se tarkoitti meidän parakilpailijoiden osalta sitä, ettei kaikki ryhmät olleet samana päivänä. Mun ryhmä aloitti vapaapäivällä ja kaikki 3 kilpailua olivatkin sitten peräkkäin 3-8.5. Kisajärjestäjä huomioi näkövammani niin, että kanssani oli vain muiden ratsastajien ratsuttajat, joten he ehtivät väistää mua. Jos verkkaajia oli paljon, oli kanssani vain yksi mun ryhmäläinen ja minä, joten saimme hyvät tilat kumpikin treenata isolla ulkokentällä. Muut laitettiin viereiselle kentälle.

harmillisesti ryhmässäni oli vain kolme kilpailijaa, mutta tulokseni olivat joka kerta huomattavasti yli heidän. Pitkästä aikaa sain kuulla Maamme -laulun soivan minulle. Nyt peräti kolme kertaa. Toope oli joka kerta hyvin rento ja kuuliainen. Joukkueohjelmasta sain 72.202%. Henkilökohtaisessa ohjelmassa tuli pieni yllätyssäikähdys, kun koulukirjaimen paperinen kirjain lepatti. Toope ehti ottaa pyrähdyksen ennen kuin edes tajusin jotain outoa olevan jossain. Niin nopeasti se kävi. Tämä ylimääräinen Toopen oma soolohypähdys oli kallis, sillä kuvion (10m voltti) arvostelu oli 1 – 2 – 3 (tuomareita 3) arvoinen, mutta mua rokotettiin myös väärinratsastuksesta. Tämä ei kansainvälisissä kilpailuissa ole -2, -4 pistettä vaan 0.5%, 1% suorituksesta. Tästä huolimatta sain suorituksesta 73.845%. Vapaaohjelma oli viimeisenä pävänä ja se meni kyllä ihan nappiin kaikin tavoin. Saimme yhteisestä tanssistamme peräti 75.056%. Näihin prosentteihin oli mukava päättää tämä kisarupeama.

Olimme siis kisapäivät olleet 12km päässä olevassa hotellissa. Siihen kuului aamupala. kerroimme, että joudumme lähtemään viimeisenä aamuna jo klo 5 jälkeen, niin emäntä oli tehnyt meille huoneemme jääkaappiin “pienet eväät”. Siinä oli 4 sämpylää/nenu, jugurtit, hedelmät, kakkupalat jne… Aivan uskomatonta! Hän oli niin huolissaan, että saammeko nyt tarpeeksi syödäksemme…

Mannheimin kisat 2018

kolmasti Maamme-laulun aikana lippu screenillä8-13.5.2018

Kisapaikalta lähdimme takaisin tuttuun Bibliksen talliin, jossa Toope sai levähtää seuraavaan aamuun. Aurinko ja helle olivat edelleen kanssamme, joten ihanasti jaksanut tiimi ja Toope ansaitsivat pienen breikin. Se tauko jäi kyllä lyhyeksi, sillä seuraavana aamuna aikaisin olimme taas menossa. Palautimme vuokra-auton ja lähdimme 600km matkalle kohden Schenefeldiä (Kölversteen Reitstall) Hampurin lähellä.

Koska Hampurissa oli yhdet kouluratsastuksen isoimmat ja arvostetuimmat kilpailut, oli majoituspaikkoja todella vaikea löytää. Vaikka Emma Kanerva itse osallistui todella menestyksekkäästi tuohon kisatapahtumaan, majoitti hän meidät 3 luoksensa. Emman vanhemmat olivat myös siellä, joten Pirkko-äiti piti huolen, että ruokaa piisasi kaikille. Kun Emman sisko Tiia ja Karkki-tytär tulivat, menimme me Hampuriin hotelliin  viimeiseksi yöksi ennen laivalle menoa. Siitä iso kiitos heille – ja Emmalle vielä kerran onnittelut upeasta voitosta!

Toope sai nautiskella Schenefeldin mukavassa tallimiljöössä, jossa henkilökunta huolehti taas ruokinnat ja karsinan siivoukset. Toope pääsi tarhailemaan ja laukkailee Nooran kanssa maastorataa. Viivi talutti Toopea myös metsäpoluilla ja herra Prinsessa oli maailman tyytyväisin hevonen. Joka päivä Toope pääsi syömään vihreää ja näin olikin jo totutettu soraan Suomen laitumille.

Schenefeldin karsina
Schenefeldin karsinassa

13-14.5.2018

Laiva lähti 13.5 klo 3 yöllä Travesta, joten laitoimme kaikki kuntoon illalla ja Toope “paketoitiin” taas painesukkiin – tällä kertaa pimeässä taskulampun valossa. Lähdimme Schenefeldistä klo 23 ja olimme sopivasti satamassa. Tämän kuukauden aikana Toope oli jo tottunut eri vesimakuihin (siinä ärsyttävän nirso) ja erilaisiin heiniin, annoimme jälleen laivamatkalla Intestivet Geeliä – vaikka vaan tottuakseen jälleen Suomen veteen ja kotitallin tuttuun heinään. Kyllä suoliston kolit tällaiseen muutokseen reagoivat. Laivamatka meni hyvin ja turvallisesti FINNLINESin kyydillä. Viivi kävi tunnollisesti 4h välein Toopen katsomassa, ruokkimassa ja laittamassa lisävedet. Saavuimme koti-Suomeen 14.5  aamulla ja siitä tunnin matka kotitallille. Toope jaloitteli hieman ja pääsi tarhaan kertomaan tutuille tarhanaapureilleen Keski-Euroopan tarinaa… Me aloimme tyhjentää hevosautoa… 😀

Kiitokset:

Haluan kiittää matkasta upeaa tiimiäni; ilman Noora  ja Viivi, teidän apuanne kaikessa ei tästä(kään) olisi mitään tullut. Kiitos Toope jaksamisestasi tämän pitkän matkan. Kiitos siitä, että aina samalla innolla haluat tehdä työtä kanssani. Kiitos kaikille sponsreilleni – ilman teidän osallistumistamme ja sitoutumistanne Team Karjalaisen matkaan kohden isoja arvokisoja, emme  olisi nyt tässä. Tuhannet kiitokset teille kaikille! Kiitos Tiina Väisänen, eläinvyöhyketerapeutti ja Linda Telford, hevoskiropraktikko.

Kiitos avusta kisapaikalla maajoukkuevalmentaja Janne Bergh treeneissä, Kiitos jojo Tanja Takkula sekä kiitos seurasta kilpakaverit Jaana Kivimäki tiimeineen ja Jessica Kerttunen tiimeineen. Kiitos myös aurinko ja kesäsää – olit kanssamme koko reissun! 😀

kotona…

 

Jätä kommentti